17. lokakuuta 2017

HUHTI-LOKAKUUN JULKAISEMATTOMAT ASUT

Huomasin tänään kuvakansioita selaillessani, että mullahan on asuja vaikka ja kuinka julkaisematta. Asuja, joista tuskin kokonaista postausta saisin aikaan. Asuja, jotka eivät jostain syystä ole päässeet näytille. Näitä asuja oli melko paljon, ja yhteistä näille kaikille oli että jotakin oli pielessä. Joko ihan vain asu itsessään ei ollutkaan kuvissa niin kiva kuin päällä, hiukset ja/tai kasvot eivät halunneet asettua, kuvausolosuhteet olivat huonot, asetukset pyllyllään tai kuvat eivät muuten vaan onnistuneet.

Mutta harmittaahan se jättää ne kokonaan julkaisematta, vai mitä? Siispä tässä näitä nyt olisi pläjäys pienten kollaasien muodossa! Nämä ei tosiaan ole niitä kuvien parhaimmistoa, mutta menkööt. 

1. Kietaisupaita ja verkkosukkikset

kietaisupaita Zara
hame BikBok
sukkikset Nelly
nilkkurit H&M

2. Hempeää valkoista

paita kirppis
hame H&M
korkkarit Anna Field
laukku Furla

3. Olkihattu-look Maltalla

laukku Furla
mekko, slip onit, hattu H&M

4. Kauluspaitamekko

mekko Stradivarius
takki Zara
laukku Furla
kaulakoru Bershka
slip onit H&M

 5. Pom pom - tennarit Göteborgin kaduilla

paita Zara
hame H&M
kello Cluse / saatu
tennarit Bianco

6. Mintunvihreää Tallinnassa

farkkutakki Zara
hame ja slip onit H&M
toppi BikBok

7. Tekonahkamekko ja nyörisandaalit

mekko Bershka
sandaalit ja korvikset H&M

8. Syksyn vivahteita

ylipolvensaappaat ja takki Zara
mekko BikBok
hattu H&M
laukku River Island

Kirjoittelin näihin tiedot mistä mikäkin on ostettu, jos joku haluaa tarkemmin tsekkailla (näistä kun ei oo aiempia postauksia olemassa tietoineen). Suurin osa asujen osasista on kyllä oikeesti todella vanhoja juttuja kaapin perukoilta, mutta muutama hieman uudempikin juttu on mukana! 

Mun lemppareita oli 2 ja 7, mitkä sun?

11. lokakuuta 2017

OPEHOMMIA JA MUITA KUULUMISIA

Niin on reilu viikko taas varkain vierähtänyt edellisestä postauksesta. Mulla oli vakaat aikomukset kiristää postaustahtia, ja julkaista heti lokakuun alkuun lisää kivoja postauksia eri aiheista. No, tapahtui hieman yllättäviä käänteitä, ja postailu on jäänyt muiden juttujen jalkoihin.

Mä olin tosiaan vajaa 2 viikkoa sitten viikonloppuna töissä pidennetyn viikonlopun eli toisin sanoen neljä päivää, ja maanantaina tauolla ollessani sain puhelun. Mua pyydettiin sijaiseksi kuluvalle sekä seuraavalle viikolle Joensuun lähikuntaan! Voi että mä olin innoissani, hypin ja pompin ja hymyilin niin ettei mitään rajaa. Olin saanut vielä tuolloin päiväksi mukaani uuden työntekijän perehdytettäväksi kassalle, ja mahtoi raukka katsoa tauolla että mikä tuolle tuli :'D En oo tosiaan tehnyt opettajan sijaisuuksia vielä yhtään, oon ollut niin kiinni muissa hommissa opintojeni aikana. Ja niitä hommia edelleen mielelläni teen, mutta oman alan kokemus on aina eteenpäin. On myös eduksi saada jalkaa edes hieman oven väliin jonnekin, ja oikeasti kohdata erilaisia oppilaita ja luokkia. 

Sain siis opetettavakseni 2.luokan, joka on mulle oikein ideaali alkukasvatuksen sivuaineopintojeni takia. Muutenkin sovellun mielestäni parhaiten ihan pikkuoppilaiden pariin, ja heidän kanssaan mieluiten toiminkin. Onhan 1.-6.-luokkien välillä aivan huima ero oppilaissa! Hyvät puolensa toki kaikissa, ja eri luokka-asteista hankinkin mielelläni kokemusta. Alkuopetus taitaa silti olla se mun juttuni, mutta en koskaan sano ei koskaan. Koen, että opettajan hommissa ei voi olla koskaan valmis. Ei toki missään muissakaan hommissa, jokaisella alalla voi aina kehittyä. Mutta ajattelen jotenkin, että vaikkapa kassan toiminnanhan oppii aika kattavasti, ja harvoin tulee tilanteita joita ei osaa ratkaista. Toki asiakkaat on erilaisia, päivät on erilaisia, tilanteet muuttuu. Mutta opettajana sulla on ne omat haasteet jokaisen oppilaan kanssa, ja tilanteet voi olla hyvinkin yllättäviä ja muuttua nopealla syklillä. Tunnin ohjelma voi mennä aivan uusiksi jonkin yllättävän tapauksen johdosta, tai voit huomata ettei jokin opetusmenetelmä vain toimi alkuunkaan. Opettajana kehittyy varmasti kokemuksenkin kautta läpi vuosien, menetelmäpankki kasvaa ja oppilaista oppii huomaamaan erityisen tuen tarpeita erityisellä herkkyydellä. 

Mutta siis, älkää käsittäkö väärin - jokaisella alalla on ne omat haasteensa, eikä missään ammatissa voi olla koskaan täysin valmis. Aina voi ja kannattaa kehittää itseään sekä omaa osaamistaan. 

Mulla alkaa olla kohta koko vajaan kahden viikon sijaisuus paketissa, ja päivät on menneet ihan tosi kivasti. Ekana päivänä olin kyllä hieman jännät housuissa, kun kuulin pääseväni opettamaan musiikkia eräälle toiselle luokalle ilman mitään ohjeita. Mä olen musiikillisesti, no, lahjaton. Hyvin lyhyesti. Mulla on toki kaikki musiikkiin liittyvät opinnot suoritettuina ja pedagogista osaamista ja hyviä harjoituksia löytyy kyllä. Mutta se toteutus on sitten ihan eri juttu, ja koen musiikin mulle suurena haasteena. Uskallan kyllä laulaa, mutta soittotaito on melkoisen olematon. Mutta niin vain selvisin kyseisestä oppitunnista sekä ja "oman luokkani" musiikista tällä viikolla. Usein riittää, kun tekee vain parhaansa. 

Oon ihan rakastunut opehommiin, ja onhan nämä päivät olleet aivan erilaisia kuin vaikka harjoitteluissa. Kukaan ei ole ohjeistamassa mua tai pyydä tekemään mitään toisella tavalla, saat itse huomata mikä toimii ja mikä ei. Se on jotenkin vapauttavaa, ja samalla tosi opettavaistakin. Mun luokka on ollut aivan ihana, mutta haastetta riittää myös rutkasti. Oon viihtynyt todella hyvin ja koko kouluyhteisöön sopeutuminen on mennyt kivasti. Oon saanut apua aina pyytäessäni, ja vaikka aina sijaisuuden alussa sut heitetään tietyllä tapaa kylmään veteen, oon saanut koulun rutiineista ja ihan yleisesti oppisisällöistä hyvin kiinni. Aiemmin ajattelin kammoavani tuollaisia tilanteita ja tietämättömyyttä, mä kun kuulun niihin ihmisiin jotka mielellään suunnittelevat asiat mahdollisimman hyvin etukäteen. Mutta yllättävän hyvin tämä on sopinut mulle, ja oon ollut nämä kaksi viikkoa aivan innoissani! Ah. Toki positiivinen palaute muilta sekä ihanat pikkuyllätykset (mm. vaahteran lehdet) lapsilta ovat kannustaneet extrapaljon! 

Tänään kohtasin toisen oman haasteeni yläkoulun oppitunnin muodossa. Pidin seiskoille maantietoa, ja mullahan ei siihen tule mitään varsinaista pätevyyttä. Minusta tulee luokanopettaja ruotsin kielen pätevyydellä, eli ruotsin kieli menee yläkoulussakin. En ole koskaan yläkouluikäisiä opettanut missään harjoittelussakaan, joten uusia asioita silläkin saralla. Tunti oli melkoista hälinää ja kommelluksia täynnä, nimittäin en ollut päässyt käsiksi kaikkiin matskuihin enkä päässyt sijaisen tunnuksillani koneelle. No, näistäkin kokemuksista oppii, ja itse asiassa ehkä parhaiten oppiikin :D Joutuu tekemään päätöksiä tilanteen mukaan, ja keksimään vaihtoehtoisia toimintasuunnitelmia lennossa. Ihan kivasti se tunti kuitenkin lopulta meni. 

Mitäs muuta tänne sitten kuuluu? No, unirytmiä oon korjannut oikein urakalla. Siitä voisin itse asiassa tehdä ihan oman postauksensa, mikäli vain juttua tarpeeksi riittää.

Oon hurahtanut joulujuttuihin aivan täysillä, ja äskenkin syötiin avomieheni kanssa joulutorttuja glögimukien äärellä  Ostin viime viikolla meille suklaajoulukalenterit, sekä vetelin rasiallisen joulusuklaata napaani. Mies ei joulusuklaasta välitä, eli more to me ;) Hih. Joululahjojakin oon ostanut jo aikamoisen kasan, ja tosiaan ensimmäisen lahjan ostin tuolle paremmalle puoliskolleni jo toukokuussa. Ja kyllä, kyseessä on sentään oma ennätykseni joululahjojen ostamisen aloittamisessa.. Ai miten niin jouluhöperö?

Oon sijaisuudesta huolimatta ehtinyt tehdä paljon muutakin, ja oikeastaan unirytmin korjaamisen myötä jaksanut paljon paremmin arjessa. Viime viikolla ehdin käydä moikkaamassa rakasta Roosaa ja maailman ihaninta pientä miestä!! ♥ Voi apua sitä ihanaa vauvan tuoksua, niitä pieniä sormia ja varpaita.. Toinenkin ystäväni saa vauvan ensi vuoden puolella, en malta odottaa!! On perheenlisäys vain niin valtavan ihana ja kaunis asia, ja oon rakkaiden ystävieni puolesta sanoinkuvaamattoman onnellinen.

Lisäksi ehdin viime viikolla nähdä pitkästä aikaa Emmaa, ja meillä menikin hyvä tovi kuulumisia vaihtaessa teekupposten äärellä. Ystävät ovat kultaa, ja oon viime aikoina tajunnut entistä vahvemmin kuinka ihana tukiverkko ja upeita ihmisiä mun ympäriltä löytyykään. Perjantaina nappasin miehen kainaloon ja lähdettiin mun kavereiden ja heidän seuralaistensa kanssa katsomaan mm. Antti Tuiskua, joka veti aivan huikean shown! Perheen kanssa muisteltiinkin viikonloppuna, kuinka Antti Tuisku oli jossain vaiheessa ehdoton no no, ja siskon kanssa valitettiin kun Antti oli laivalla joskus esiintymässä :D Ja nyt Antti on taas yksi ehdottomista lemppareista, jonka tahtiin moni muukin tanssii mielellään. Jotenkin niin hassua. 

Lauantaina mä lähdin ihanien blogityttöjen luo Kuopioon viettämään rentoa päivää yhdessä. Treffattiin siis Millan, Katan, Viivin ja Marian kanssa ilmajoogan, asukuvailun ja rennon hengailun merkeissä, ja päivä olikin tosi kiva noiden tyttöjen kanssa. Oon niin onnellinen, että oon saanut blogin kautta elämääni ihania ja samanhenkisiä tyyppejä, joiden kanssa viettää vapaa-aikaa ja tehdä asioita joista nauttii erityisen paljon 

Ennen lähtöä mä vielä koukkasin Ikean kautta hakemassa meille kotiin hieman juttuja. Ikeasta ajoinkin sitten suoraan Kuhmoon yhden yön ajaksi hakemaan hieman voimia. Viime viikko oli kaikessa ihanuudessaan myös henkisesti valtavan rankka, meidän taloudessa tuon paremman puoliskon taistelu nikotiiniriippuvuutta vastaan on välillä kiristänyt välejä ihan tosi paljon, ja saanut mutkin pahoittamaan mieleni tai itkemään holtittomasti makkarin lattialla. Mun nikotiinivastaisuus on ollut kyllä huipussaan, ja lohduttaudun sillä että koko ajan tämä tilanne helpottaa. Oon saanut purkaa noita asioita ystävilleni ja perheelleni, ja toki ollaan poikaystävän kanssa puhuttu nuo tilanteet läpi ja muistettu rakastaa. Olla lähellä. Mutta ei tosiaan ole aina helppoa, ja minäkin herkän mieleni kanssa otan jotkin asiat itseeni liiankin helposti. Toki kyllä toinenkin on ollut ihan selkeästi todella kireänä, eikä aina ollenkaan oma ihana itsensä. Mutta se on elämää, näissä jutuissa tuetaan ja eletään yhdessä, ja vietetään myös ihania hetkiä kynttilän valossa viinilasilliset kädessä. 

housut Zara
neule BikBok
korvikset H&M

Psst! Kuvituksena vuoden takaisia, ennen julkaisemattomia asukuvia ;)

Tää viikko sitä vastoin on ollut aivan ihana, jotenkin jopa ihan taianomainen. Oon nukahtanut joka ilta turvalliseen kainaloon, ja oon tosiaan nukahtanut ihan sekunnissa. Toinen on aina naureskellut, kuinka voinkin simahtaa noin nopeasti. Yleensä saatan valvoa ja heräillä yön aikana, ja painajaiset on olleet säännöllisen epäsäännöllisesti läsnä mun elämässä. Jo viime viikolla parin vaikean illan jälkeen näin kamalaa painajaista vanhoilla tutuilla, ja samalla niin inhottavilla teemoilla. Nyt oon sen sijaan nähnyt kivoja unia, nukkunut yöni heräilemättä ja herännyt aamulla hymy huulilla pusuja vaihtaen. 

Kyllä se vaan niin on, että arkiset asiat tekee mut kaikkein onnellisimmaksi. Ne hauskat kauppareissut, kun muut katsoo teidän naureskelua kummaksuen. Ne illat, kun saa toisen sylissä katsoa leffaa. Yhteiset lenkit syksyn sateessa meidän koko pienen perheen voimin. Rakkaan rasavillin karvakuonon aamuiset pusut. Ne illat, kun ehditään kunnolla laittaa ruokaa yhdessä. Ystävän halaus tai teehetki kiireen keskellä. Oppilaan hymy ja heippojen sanominen koulupäivän jälkeen. Elämä on kaikessa arkisuudessaan ja tavallisuudessaan niin valtavan kaunista ja arvokasta. Muistakaa nauttia siitä.

2. lokakuuta 2017

KULUNEEN VIIKON KUULUMISET

Nyt olisi luvassa ihan vain kuulumis- ja höpinäpostausta menneestä viikosta, jotta päästään aloittamaan uusi viikko "puhtaalta pöydältä" ja höpöttelemään tuoreemmista jutuista toivottavasti hieman reaaliaikaisemmin :) Viikko on mennyt hujauksessa, ja ollut huomattavasti edeltäjiään parempi.

No, edelliseen viikkoon tämä taitaa vielä kuulua, mutta viikko sitten sunnuntaina mielen päällä oli huoli vanhemmillani asustavasta karvakorvasta, Nemosta. Nemo on suhteellisen kookas sekarotuinen koira, isän metsästyskaveri. Ja metsällä he olivat sunnuntaina aamulla olleetkin, kun säikähdin herätessäni siskoni itkuun. Joku/jokin oli raapaissut Nemoa metsässä, ja haavat vuosivat verta. Eläinlääkäriin pääsy oli pieni mahdottomuus, sillä äiti soitti eläinlääkäriin heti puolen päivän jälkeen, ja lopulta heidät kutsuttiin Kuhmosta Kajaaniin asti eläinlääkäriin illalla klo 18-19 välillä. Ja siitä vielä meni odottaessa aikaa, ennen kuin Nemo pääsi tikattavaksi. Jäljistä eläinlääkäri teki päätelmän, että todennäköisesti ilves on ehtinyt raapaista koiraa. Aivan kamalaa, kun omia rakkaita lemmikkejä ei enää uskalla päästää mielipuuhaansa metsälle! Olin vain kiitollinen ja onnellinen, että Nemo säästyi suhteellisen vähällä, ja haavat ovat viikossa parantuneet hienosti. Sekä siitä, että isällä ei ollut mukana meidän paljon pikkuruisempi kaveri Nasu, joka ei ehkä olisi siltä matkalta palannut. Nellin kuolemasta oli tuolloin hyvin tarkalleen vuosi, ja päivä nosti pintaan monenlaisia muistoja.

Maanantai sen sijaan sisälsi yllätyksiä ja hymyjä, perhosten kipristelyä mahan pohjassa. Meillä tuli poikaystäväni kanssa ns. virallista seurustelua puoli vuotta täyteen (vaikka toki pidempään ollaan hyvin tiiviisti hengailtu), ja tuo ihana oli päättänyt yllättää mut oikein kunnolla. Pyysi pakkaamaan tavarat valmiiksi, että hänen töistä päästyään lähdetään jonnekin. Kuulin vasta hieman ennen lähtöä, että suuntana on Koli sekä ihana Relax Spa! Mitään tuollaista en todellakaan osannut odottaa, vaikka tiesinkin että hän on jotain suunnitellut. Tyyppi oli kuitenkin varannut meille (siis myös Lumille ) hotelliyön, kylpyläliput sekä tilannut huoneeseen skumpat valmiiksi. Niinpä me vietettiin ilta toisiamme kylpylässä halaillen ja viiniä nauttien, jonka jälkeen mut vietiin aivan taivaalliselle kolmen ruokalajin illalliselle. En osaa sanoin kuvailla tuon päivän taikaa, sitä kuplivaa ilon ja onnen tunnetta. Yllätys meni todellakin perille, ja tuli meille molemmille arjen ja hetkittäisen stressin keskelle hyvin tarpeeseen. 

Mua on jotenkin suuresti naurattanut, kun oon huomannut natseilevani jostain avoimista kaapin ovista tai astioista, jotka ei vaan löydä tiskikoneeseen. Mä oonkin todennut useampaan otteeseen että musta on tullut kunnon siivoaja, mutta kerran tyyppi laittoi mulle oikein kunnolla jauhot suuhun. Olin tuolloin hyvin tyypilliseen tapaan todennut etten ehdi tehdä muuta kuin kävellä perässä ja siivota, kun toinen jättää kaiken ympäri kämppää lojumaan. Sieltä tulikin nopeasti vastaus: "Paitsi sinut. Sinut minä kuljetan aina mukana. Koko elämän." Awws! 

Mutta ei, en mä siis oikeasti mikään kovinkaan valittava akka koe olevani. Yleensä sanon noista asioista puolivitsillä, ja hymyillen vien joka aamu oven päälle illalla jätetyn pyyhkeen kylppärin naulakkoon. Siitä on tullut sellainen hassu pieni rutiini, joka hieman huvittaa molempia. Esko jättää pyyhkeen johonkin, minä vien sen. Toki väsyneenä saattaa ärähtää jostain aivan turhasta (kuten poikaystävä perjantaina kun en ollut edeltä Kuhmoon töihin lähtiessäni vienyt biojätettä, oh my :DDD), mutta oon valtavan onnellinen, että mulla on rinnallani tuo tyyppi, joka jättää niitä pyyhkeitä minne sattuu ja jonka jäljessä kaappien ovetkaan eivät aina muista sulkeutua. 


Mä puolestani annoin Eskolle puolivuotispäivän kunniaksi mm. korvatulppia, hän kun on useasti valittanut mun korkealle ja kimeäksi kohoavaa ääntäni. Sukuvika, sanon mä. Voi miten tuo "lahja" sai toisen ilahtumaan :'D Oltiin yksi ilta rupeamassa nukkumaan, ja jankkasin siinä aikani kuluksi jotain turhaa samalla, kun katsottiin Jälkiä jättämättä. Poikaystävä totesi että unohti jotain keittiöön, ja palattuaan huomasin hänen laittaneen korvatulpat korviinsa ja toteavan hymyillen että "no niin muru, jatka vaan" :D Aivan totaalinen repeäminen. 

Viikko oli myös muuten tosi ihana, sillä ehdin nähdä paljon myös ystäviäni. Oon kaivannut heitä varsinkin viettäessäni kesän Kuhmossa, ja toki parisuhde ja muuttohommat on myös osaltaan vieneet mun aikaa ja energiaa (positiivisesti, toki). Keskiviikkona näin ensin asukuvailun ja kahvittelun merkeissä Millaa ja Saaraa, ja meillä oli hurjan hauskaa! ♥ On ihanaa, kun on tuollaisia bloggaavia ystäviä, joiden kanssa höpötellä niin blogimaailman ilmiöistä kuin maailman menosta ja omista kuulumisista. Blogitreffien jälkeen koukkasin opiskelukavereitani (okei, kuulostaa laimealta.. Joensuun perhe on parempi ) kyytiin, ja lähdettiin meille. Iltaan kuului ihan vaan rentoa höpöttelyä ja hengailua, kuulumisten vaihtoa ja herkuttelua. Mikä ihana ilta, näitä on kaivattu! En oo täällä blogin puolellakaan ennättänyt kertoa, että tosiaan varattiin ystävieni kanssa 10 päivän valmistujaismatka Espanjaan toukokuun loppuun! Siis kuinka siistiä voi olla, että viimein päästään tuon niin rakkaan ja kahelin 10 tyypin jengin kanssa ulkomaille, ja vieläpä valmistumisen kunniaksi?!?! Tästä on niin haaveiltu, ja viimein se toteutuu. Ootan niin innolla, sekä kanssamatkustajien puolesta kauhulla ;) Ollaan kyllä semmonen porukka, että varmasti saisi oman tosi-tv-ohjelman tuosta reissusta kasaan..

trenssi ja farkut BikBok
mekko Adidas / Junkyard
lenkkarit Nike

Ja loppuun vielä sananen tämän postauksen kuvituksena olleista kuvista, jotka on napsaistu viime maanantaina Kolille lähtiessämme. Ovat siis suhteellisen tuoreita, ja niissä näkyy samalla pieni hiuksiini kohdistunut muutos. Sen on huomannut kahden viikon aikana oma-aloitteisesti tasan 3 ihmistä, ja kaikki eivät siitä kerrottuanikaan ole huomanneet eroa entiseen. Mähän oon värjännyt hiuksia, ja tarkemmin sanottuna tyven tummaksi! Mulla ei oo koskaan tyvikasvuna puskevaa omaa väriä lukuunottamatta ollut tummaa tyveä, enkä omaa luonnollista hiusväriänikään kovin tummaksi miellä - vaikka se yllättävän tummana kasvaakin takaisin. Ajattelin, että värjätään se liukuen asteen omaa tyveäni tummemmaksi, niin hiusten kasvaessa ei synny niin tökeröä rajaa oman ja värjätyn hiuksen välille.

Yllättävän paljon oon tästä tykännyt! Lisäksi vaalennettiin mahdollisimman hellävaraisilla aineilla ihan vain hieman pituuksia, jotta saatiin keltaisuus pois. Unelma olisi aivan valkoinen tukka, mutta silloin tippuisi varmaan viimeisetkin haituvat päästä.

Kuvissa näkyy myös mun uusi Addun mekko, jossa oon kirjaimellisesti asunut viime viikot. Pidän sitä kotona, töihin mennessä, kaupungilla.. Oikeastaan aivan joka paikassa. Usein se yhdistyy treenitrikoisiin, mutta siitä saa luotua helposti skarpimmankin asukokonaisuuden vaikkapa juuri yhdistämällä trenssiin ja farkkuihin. Tässä asussa liikutaan kyllä vielä vahvasti kesän väreissä.

Millä fiiliksillä sä suuntaat lokakuuhun? Entä mitä tykkäät asusta?

Blog Design by Get Polished