17. marraskuuta 2017

TÄNÄÄN HYMYILYTTÄÄ

Heipat perjantaihin murut! ♥ Mun oli tarkoitus tulla höpisemään hieman syvällisempiä tänään, mutta ei taida olla kovin moni näin perjantaina täällä näitä lukemassa. Itsekin oon ihan poikki, ja näpyttelen postausta matkalla Valkealaan. Pitkä viikko takana, eikä ajatuskaan oikein kulje. Sattumalta bongasin juuri  Johannan blogista postauksen tän hetken ilon aiheista, ja päätin toteuttaa itsekin vastaavan. Tällainen mulla olikin jo keväältä jäänyt luonnoksiin, mutta ilon aiheet vain ovat ennättäneet moneen kertaan muuttua :') Päivitetty versio luvassa siis!

Kevyt hömppä sopii hyvin perjantaihin, eikös vain?

Pitkästä aikaa viikonloppu, jolloin mulla ei ole töitä

Jälleen yksi opettavainen viikko takana oman alan hommissa

Lumi, joka yllätti mut positiivisesti pentukurssin vikalla kerralla pujotellessa muiden koirien ohi

Tieto siitä, että touhuilut jatkuu tammikuussa rally-tokon merkeissä

Pannari, itse tehty omppu-inkiväärihillo ja kermavaahto

Marraskuun puolivälin ylittäminen, joka tarkoittaa auttamatta joulun lähestymistä


Ne mahtavat joululahjat, joita oon rakkailleni pitkin syksyä ostanut (Voi Esko-raukkaa, mitä sen paketeista paljastuukaan)

Jouluiset tuoksut; glögi ja ihanat omenakanelimarmeladilla täytetyt tortut

Kiitollisuus siitä, että on syli johon painautua milloin tahansa

Ripsien laittajan vaihtamisen jälkeen paremmin pysyneet räpsyt

Edessä oleva viikonloppu ensin Valkealassa serkun perheen luona, ja sitten rakkaan ystäväporukan kanssa pikkujouluillen Mikkelissä 

Tuo ihana rakas höntti, joka pälpättää vieressä jotakin 

Tulevat työkuviot, jaiks

Smallvillen 1. kauden tokan osan metsästys tuotti lopultakin tulosta (Muistaako kukaan tuota sarjaa?!)

Lasten ihanat sanat ja hassut keskustelut koulussa

Itsensä ylittäminen omalla epämukavuusalueella

Kauan haaveiltu leopardikuosinen takki, joka on viimein matkalla luokseni

Ihanat reissusuunnitelmat kolmen viikon päähän


Mikä sua hymyilyttää tänään? 
Rentouttavaa viikonloppua!! 

12. marraskuuta 2017

BOLOGNESE LUMI

Siis miten on mahdollista, että meidän pieni prinsessa täytti torstaina 5 kuukautta, eikä hänestä vielä ole yhtään omaa postausta täällä?! Pikkuneiti on kyllä vilahdellut muualla somessa yhtä säännöllisen epäsäännöllisesti kuin kaikki muukin mun elämässä (voi tätä epäaktiivisuutta, haluaisin niin kunnostautua tässä!), mutta blogiin hän ei ole juuri päätynyt. Oon oottanut että saisin kunnon kuvia Lumista, ja menettänyt muutaman kerran hermoni kun tyyppi ei vain pysy paikoillaan :D Ajattelin että vietellään hetki elämää yhdessä jotta on jotain kunnon kerrottavaa, ja niin se sitten aina jäi. Möhh. 

Lumi on tosiaan rodultaan bolognese (joo joo, pastavitsit alkaa olla kuultu :D), ja hän saapui meille elokuun puolivälin tienoilla. Yhteiseloa meillä on takana kolmisen kuukautta, ja voi että miten paljon ollaan opittu puolin ja toisin.

Sisäsiisteys on viime aikoina ottanut ihan kunnon harppauksia eteenpäin, mutta vahinkoja sattuu silloin tällöin. Kuten esimerkiksi viime viikon ainoat vahingot mun valkoiselle sohvalle ja samalla Eskon päälle, sekä pentukurssilla halliin........ Ei muuten ihan hirveästi naurattanut kummallakaan kerralla. Mutta jes, siinä oli viikon ainoat sisävahingot!

Edellisellä viikolla pikkuisella reppanalla oli masu sekaisin, ja toki hän oli kauppareissumme aikana karannut pentuaitauksesta. Kekseliäisyyttä siis lapsosella riittää, ja vanhempien hermoja koetellaan säännöllisesti. Meillä on siis ollut käytössä yhä pentuaitaus, ihan vaan niihin hetkiin kun ollaan poissa kotoa, jottei vahinkoja pääsisi tapahtumaan muualle kuin häkissä olevalle sanomalehdelle. Ja nekin on huomattavasti vähentyneet viime aikoina. Tosiaan tuolloin karkureissulla tyyppi oli vääntänyt tortut Eskon valkoiselle matolle. Tai no tortut ja tortut, kyseessä oli kunnon ripulit, joiden jälkeen Lumi oli vielä ravistanut pyllyään niin, että p*skaa oli varmaan 20 eri kohdassa. Valkoisella. Matolla. No, mä sitten nypin mattoa puhtaaksi, ja mun laittaessa ruokaa poikaystävä siirtyi maton pesuun. Siinä välissä Lumi teki ulkoilusta huolimatta pissat sisälle. No, tyyppi hetkeksi takapihalle. Sisälle päästyään alkoi taas vinkuminen, ja me naureskeltiin ettei sillä mitenkään voi olla hätä. Kyllä muuten oli. Siellä sitä oli ripulit lattialla, ja kun Eskolla petti hermot totaalisesti, niin jäin yksin ripulilattian ja ripulipyllyisen koiran kanssa miettimään että mitäs sitä nyt. Voi jessus. 

Ja siis Esko meni sentään järjestelemään varastoa, joten kertoo jo jotain siitä kuinka paljon sitä ärsytti :D Ei oo nimittäin nuo siivouspuuhat ihan lemppareita! Mä tietysti mökötin kun jouduin yksin hoitamaan siivoamisen ja Lumin pyllyn pesemisen, ja huvitti jälkeenpäin ihan hirveästi se, miten Esko yritti seuraavana aamuna kömpiä viereen ihan kiinni muhun. Lieneeköhän kerennyt sanoa edes "kulta" kun ärähin että käsi pois :D Voi apua. 

Luonteeltaan Lumi on äärimmäisen iloinen, reipas, sosiaalinen ja itsepäinen. Kasvattaja meitä jo varoittikin että kyseessä on oikeasti rasavilli tapaus, mutta ehkä ei täysin uskottu, että pikkuinen olisi näin vauhdikas. Lumi jaksaa riehua loputtomasti, ja kaikessa ihanuudessaan koettelee välillä meidän hermoja kunnolla. Kyllä se aika hyvin osaa temput ja totteleekin - silloin kun haluaa. Tässä siis on vielä harjoiteltavaa, ja tavoitteena meillä on kouluttaa Lumista hyväkäytöksinen ja kaikissa tilanteissa tottelevainen koira ihan jo arjen sujuvuuden kannalta. Kyseessä ei tietenkään ole mikään ongelmatapaus ja pentuhan Lumi vielä on, mutta töitä me joudutaan kyllä tekemään paljon yhdessä. Ihan jo vilkkaan ja itsepäisen luonteen vuoksi. Lumi on myös maailman seurallisin rakkauspakkaus, ja aivan varmasti ei tarvitse vessaankaan mennä enää yksin. Tyyppi napottaa vieressä palvovasti katsoen, ellei tee mitään piruutta ;)

Näyttelykoiraa Lumista tuskin tulee, mutta en koskaan sano ei koskaan. Ehkä voitaisiin hieman ottaa selvää touhusta, ja käydä tutustumassa muihin rodun edustajiin. Oon käynyt Lumin kanssa pentukurssilla, ja ainakin temppuilukerta meni ihan mahtavasti! Lumi oli temppuilussa todella innokas, ja ohjaajakin nauroi että tuo koirahan on ihan liekeissä. Lumi on todella oppivainen, mutta usein kurssilla on keskittyminen väsyessä herpaantunut muihin koiriin, ihmisiin sekä ääniin ja muuhun hälinään. Ilmoitin meidät jo vuoden alussa alkavaan rally-tokoon, ja innolla odotan tulevia harjoituskertoja! Onko kenelläkään teistä kokemusta rally-tokosta? Myös agility kiinnostelee kovasti!

Arki koiran kanssa on ihanaa, antoisaa ja ihan vain maailman parasta. Lumi ei ole koskaan vihainen, ja vaikka sitä miten kieltäisi tekemästä jotain, tulee se hetken päästä vastaan märkien pusujensa ja heiluvan hännän kanssa. Kerrassaan valloittava, hieman hömelö ja maailman hyväsydämisin tyyppi, johon jokainen rakastuu. Onnea on olla tuollainen pallero elämässä 

Millaisia karvakavereita ruudun toiselta puolelta löytyy? 

Me Lumin kans toivotellaan ihanaa uutta viikkoa sekä iloa harmauden keskelle! 

8. marraskuuta 2017

VOITTAJAFIILIS

karvaliivi Forever 21
poolopaita ja tekonahkaleggarit BikBok
kengät Timberland

Viime postauksessa höpisin kipeänä olemisesta ja jaoin vinkkejä flunssan ajan tekemisiin, ja vietinkin 1,5 viikkoa kuumeessa. Lopulta pääsin antibioottien avulla eroon tuosta kestotaudista. Postaaminen on joka päivä mielessä, ja harmittaa kun siihen ei vain ole aikaa niin paljon kuin haluaisin. Mulle on tullut opehommia lisää, ja viime viikon aikanakin opetin yhdellä ja samalla koululla viittä eri luokkaa, vaikka olenkin nyt hetken ajan pääasiassa yhden ja saman luokan kanssa. Mutta siihen päälle mm. yläkoulun tunteja iltapäiville, niin hommaa riittää. Lisäksi oon käynyt Kuhmossa töissä, viime viikonloppuna sekä tulevana kaupassa 9 tunnin vuoron verran. Soppaan lisätään vielä kirjatenttiä ja verkkokurssia sekä muuta mukavaa, niin on pieni oman elämäni härdelli taas koossa. Oppitunnitkaan eivät valmistu itsestään, vaan vaativat oikeasti suunnittelua ja tarpeen mukaan toteutuksen testaamista. Silloin tällöin törmää ihmisiin, jotka kuvittelevat opettajan työn olevan helppoja oppitunteja hatusta repäisemällä sekä pitkiä lomia.. Juu ei. Tai no, lomat voi kyllä toki olla pitkiä, mutta siihen se helppous loppuukin :D 

Mä kuitenkin tietyllä tapaa nautin kiireestä, se pitää mut elossa. Toisaalta mulla on vahva oman ajan tarve, sillä tarvitsen paljon aikaa palautuakseni arjen pyörityksestä. Eli älkää ymmärtäkö väärin; en missään nimessä valita tekemisen runsaudesta.

Hurjan paljon varmuutta on kuitenkin tullut lisää, ja oon siitä valtavan innoissani. Homma alkaa luistaa, eikä tiettyjä juttuja jännitä enää samalla tavalla. Luokan kanssa oleminen on mukavaa, haastavaa, antoisaa ja äärimmäisen opettavaista. Oon päässyt kokeilemaan asioita, joita en ole koskaan opintojeni tai harjoitteluiden aikana tehnyt. Yhteydenpito vanhempiin, erilaiset kokoukset koulun asioihin tai oppilaisiin liittyen, juhlasuunnittelut, viikko- ja jaksosuunnitelmien teko "tyhjästä" kun ei ole ohjaajaa neuvomassa, oman auktoriteetin luominen ja oman opettajuuden kehittäminen käytännön työssä. En ollut ennen näitä viikkoja pitänyt yhtään yläkoulun oppituntia, ja alun peloista ja kauhun kankeudesta huolimatta olen nauttinut noista haastavista oppitunneista valtavasti. Varsinkin tänään koin valtavia onnistumisen fiiliksiä työpäivän aikana. 

Siis se tunne, kun huomaat että jokin suunnittelemasi tehtävä tai kokonaisuus toimii! Se tunne, kun pikkuoppilas halaa päivän päätteeksi tai tulee innoissaan kertomaan jotain. Se tunne, kun saat meluavan luokan kuuntelemaan. Se tunne, kun onnistut opettamaan vaikean asian oppilaille. Se riemu oppilaan silmissä ja ilmeissä tarttuu aina itseenikin. Oon päässyt opettamaan monia eri luokka-asteita, ja otan kaiken vastaan positiivisina haasteina. Kokemuksina, josta on varmasti jatkossa hyötyä. Oon saanut myös valtavan ihanaa palautetta monelta suunnalta, ja se jos mikä kannustaa jatkamaan. Vaikka olenkin itse vastuussa asioista opettajana toimiessani (hui!), olen saanut aina tarvitessani apua kollegoilta. Parhautta. 

Tiivistetysti; kiirettä pitää. Ollaan suhattu kahden kaupungin väliä, käyty sekä minun että poikaystävän rakkaiden perheiden luona, yritetty löytää aikaa tehdä asioita yhdessä. Oon laittanut ruokaa, käynyt Lumin kanssa pentukurssilla, siivonnut ripulilattioita ja pissaista sohvaa (tänks Lumi..), hoitanut kouluhommia, vienyt hurjan kasan tavaraa kirpparille, suunnitellut joululahjoja, treffannut rakasta Roosaa ja pikku-hurmuria... The list goes on.

Ja kaiken tän jälkeen, on mulla aika voittajafiilis. Paljon onnistumisen kokemuksia on mahtunut viime viikkoihin. Milloin sinulla on viimeksi ollut voittajafiilis?

Ps. Huomaatko kuvien muokkauksessa jotain uutta?

Ihanaa viikon jatkoa! 

Blog Design by Get Polished