18. syyskuuta 2017

"BAD DAYS HELP YOU TO APPRECIATE THE GOOD ONES" - BLOGGAAJAN TÄYDELLINEN ELÄMÄ


"Tsiisus, mitä imelää lässytystä", kommentoi anonyymi blogiini pari postausta takaperin.

Joo joo, onhan bloggaajien autuaallisen ihanat ja täydelliset elämät sitä imelää lässytystä pullollaan, eikä heille tapahdu koskaan mitään pahaa. Elämä on ruusuilla tanssimista, luksustuotteita ja hymyjä aamusta iltaan. Pelkkää onnea, jota halutaan hieroa muiden naamaan joka tuutista. Se on se absoluuttinen totuus, kyllähän bloggaaja toki kertoisi heti jos jotain ikävää tapahtuisikin! Heillähän on velvollisuus tehdä niin, right?

No, eipä vaan ole. Mua jotenkin hämmentää tämä kommentti vieläkin, ja varsinkin sen jatko "toivottavasti onni kantaa". No, toivottavasti oma asenteesi elämässä kantaa myös pitkälle.

Elämään mahtuu niiiiiin paljon muutakin kuin nuo onnen ja rakkauden täyteiset hetket, materialismihulluus ja täydellisyyden tavoittelu. Jokaisen, siis JOKAISEN, elämässä on ne omat ylä- ja alamäkensä, ja mä olen sitä mieltä ettei kenenkään tulisi toisten elämää tai vastoinkäymisiä arvostella. Sinä et millään voi tietää toisesta kaikkea, et somen tai blogin tai minkään perusteella. Et voi olettaa tuntevasi bloggaajaa läpikotaisin, ja leimata häntä bloginsa perusteella. 

Vaikka mun postaukset on varmasti olleet sitä imelää lässytystä, niin kyllä kuulkaas tännekin päähän paljon muutakin kuuluu. On päiviä, jolloin oon hymyä aamusta iltaan. On päiviä, jolloin jokin saa hetkeksi pahalle mielelle. Ja on päiviä, jolloin jokainen asia itkettää ja tuntuu pahalta.

Mä oon ihan auttamaton herkkis, enkä varmasti muuksi muutu koskaan. Oon jopa miettinyt että mun pitäisi jollain tapaa karaistua, etten kokisi kaikkea niin perhanan voimakkaasti. Mutta minkä sitä itselleen mahtaa, ja tarvitseeko mahtaakaan? Ehkä mun täytyy kääntää tämä herkkyyteni voimavaraksi, ja opetella elämään sen kanssa entistäkin paremmin. Kohdella erityisherkkyyttä kuin rakasta ystävää, ei kuten vikaa tai taakkaa. Vaikka kyllä se välillä taakalta tuntuu, kun kaiken kokee niin voimakkaasti - hyvässä ja pahassa. 

Sitä välillä uupuu kaiken sen taakan ja tunteiden myllerryksen ja ympäriltä satavan informaation vuoksi. Informaation, jota vielä alituiseen tulkitsee valtavan tarkasti.

Nyt mä ajattelin kertoa teille hieman mun viime viikosta, joka oli kerrassaan kamala. Vähän vastapainoa sille imelälle lässytykselle, jotta säilyy mielenkiinto yllä eikä herätetä turhaa kateutta täydellisestä elämästä.

 Viime viikkoon sisältyi huolta läheisestä, traumaattisia muistoja yläkouluajoilta, jo pois nukkuneen rakkaan muistelua, riitoja perheen sekä poikaystävän kanssa.. Itkua, turhautumista, surua, pelkoa, huolta. Tää kaikki voi kuulostaa pieneltä, ja tietysti se monien muiden ongelmiin verrattuna voi ollakin. Mutta kukapa olisi oikeutettu laittamaan ihmisiä ja heidän vaikeuksiaan järjestykseen, ja kertomaan mitä toisella on oikeus tuntea. Tuo viikko oli mulle henkisesti valtavan raskas, ja olen vain onnellinen että se on takanapäin.

Tosiaan, keskiviikkona tuli 10 vuotta rakkaan ukkini kuolemasta. Olin silloin 7. luokalla, hyvin herkässä iässä ja muutosten tuulissa. Olin siirtynyt pienestä kyläkoulusta yläkouluun keskustaan, muutos oli suuri. Sen sinisilmäisen ja naiivin pikkutytön maailmassa kaikki olivat hyviä tyyppejä, ja jokaiseen uuteen tuttavuuteen tutustuttiin innolla. Mua surettaa tuon pienen tytön muistelu, sillä tasan 10 vuotta sitten sillä alkoi elämänsä vaikeimmat ja yksinäisimmät vuodet. Rakkaan läheisen kuoleman aiheuttama vuosiksi padottu ja käsittelemätön suru, kiusaaminen, yksinäisyys, masennus. Kun ukin kuolemasta tuli 10 vuotta, mietin näitä juttuja paljon. Mietin sitä ihmistä joka olin silloin, mietin sitä ihmistä joka olen nyt. Niitä päiviä, kun en uskaltanut kävellä koulun ruokalan toiseen päähän hakemaan kasvisruokaa ja tyydyin syömään leipää. Niitä päiviä, kun istuin koulun käytävällä kuulokkeet korvilla, toivoen vain että pääsen pois. Kaikesta. 

Oon myös miettinyt paljon, kuinka syvät arvet juuri nuo yläkouluvuodet on muhun jättäneet. Mun lapsuus on ollut maailman turvallisin ja rakkaudentäyteisin, ja luulen että monet mun turvattomuuden kokemukset ja muut vielä tänäkin päivänä terapiassa käsittelemäni asiat on peräisin noilta ajoilta. Mä oon aina ollut valtavan herkkä, ja tuollaiset kokemukset on jättäneet muhun syvät arvet. 

Lisäksi mulla oli viime viikolla siskoni kanssa todella paha riita, joka veti mielen apeaksi pitkäksi aikaa. Sisarusten väliset riidat on vain elämää, ja ainahan ne sovitaan ja jatketaan parhaina kavereina. Mutta olin jotenkin todella herkillä, ja sanat upposi syvälle. Poikaystävä on myös taistellut ahkerasti nikotiiniriippuvuuttaan vastaan, ja todella hienosti selviytynyt - en voisi ylpeämpi olla. Nikotiinista vierottautuminen on kuitenkin aiheuttanut kitkaa myös meidän välille, eikä meidänkään yhteiselo ole aina mitään ruusuilla tanssimista. Ei meillä mitään hätää ole, mutta kyllä jotkut päivät ovat olleet kaiken takia melkoisen vaikeita. 

Keskiviikkona olin siis valtavan huolissani lääkäriin menevästä läheisestäni, muistelin ukkini kuolemaa ja yläasteaikoja sekä riitelin siskoni kanssa. Torstaina aamulla saatiin vielä poikaystäväni kanssa joku mitätön pikkukina aikaan, ja olin todella surkeana. Koin saaneeni osakseni paljon sanoja, joita en ansainnut. Kaikki jotenkin romahti siinä vaiheessa, kun töissä ilkeähkö asiakas sai minut itkemään. Oon kasvattanut nahkaani ja siedän nykyään paljon enemmän, mutta tuolloin kasailin itseäni pitkään. Kaikki romahti kerralla niskaan, ja tilanne jossa toimin täysin annettujen ohjeiden mukaan, kirvoitti ilkeitä sanoja. Koskaan ei oo käynyt vastaavaa, eikä tuo kokemus lämmitä mieltä vieläkään. Itsetunto oli kaiken tuon jälkeen hyvin nollissa, ja pieninä hetkinä muistin sen epävarman yläkoululaisen fiilikset, kun koko maailma pelotti ja tuntui olevan sua vastaan. 

Elämä vaan on välillä kaikessa ihanuudessaan todella takapuolesta. Ihan oikeasti. On niitä päiviä kun kaikki romahtaa, eikä jaksa mitään, ei vain kestä enempää. Onneksi noita päiviä on harvoin. 

Nyt kaikki on onneksi hyvin. Läheiseni sai lääkäristä suhteellisen hyviä uutisia, turhat riidat on selvitetty ja oon noiden päivien jälkeen saanut normaalin itseluottamukseni takaisin. Hymyilen ja nauran, vaikka se noina päivinä olikin lähes mahdotonta. Joskus vain pitää käydä pohjalla muistaakseen arvostaa niitä hyviä päiviä. Uskon myös, että jokainen vastoinkäyminen opettaa meille aina jotain arvokasta elämästä tai omasta toiminnastamme. Tässä postauksessa on paljon asioita, joita mun on aina ollut hyvin vaikea kertoa edes kaikkein lähimmille tyypeille. Kirjoittaminen on terapeuttista.

Tekstini oli sekava, pitkä ja vapaata ajatuksenvirtaa. Tuo anonyymin laittama kommentti on välillä pyörinyt mielessä, ja nyt spontaanisti yhdistin sen viime viikkooni liittyvään postaukseen. Jos jotain haluan tällä tekstillä sanoa, niin älkää KOSKAAN arvostelko toisten elämää, sen kohokohtia tai vastoinkäymisiä. Koska hyvin harvoin todella voit tietää, mitä toisen elämässä tapahtuu. JOKAISELLA on omat taistelunsa taisteltavana, oli kyse sitten opiskeluista tai sairaudesta, sydänsuruista tai työhuolista.

Valoa uuteen viikkoon 

24 kommenttia :

  1. Todella hyvä teksti! Ja toi hame 😍

    VastaaPoista
  2. Tää postaus oli kyllä niin täyttä asiaa! Mä ite ainakin tykkään koota blogiini niitä positiivisia juttuja ja jakaa positiivista mieltä, vaikka omassa elämässä tapahtuu samaan aikaan paljon kaikkea negatiivista. Kuitenkin blogin kirjoittaminen on mulle yleensä sellanen hengähdyshetki arjen keskellä, kun voi vaan keskittyä siihen positiiviseen ja unohtaa murheet hetkeks. Kuitenkin välillä on ihana lukea noista elämän koukeroistakin. Se tuo bloggaajaa jotenkin paljon lähemmäks lukijaa. Ja hei, tätä postausta oli oikeasti kiva lukea ja päästä vähän pintaa syvemmälle. Tsemppiä sulle arkeen! ♥ Mutta kuitenkin, jokaisella on valta päättää mitä nettiin laittaa ja sinne todellakaan ei tarvitse jakaa kaikkea, mitä ei halua tuoda esille. Ihan uskomatonta, että vielä nykypäivänäkin on näitä anonyymejä, jotka ei tätä ymmärrä ja kuvittelee, että elämä todellakin on just sellaista kuin mitä blogeissa näkyy. Ja hei, oikein ihanaa viikkoa sullekin! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mukava kuulla että samaistuit :) Myös mulla on pitkälti sama periaate, varsinkin joskus tosi vaikeina aikoina oon tietoisesti halunnut tuoda blogiin niitä hyviä juttuja, ja samalla etsinyt niitä arjen onnen hetkiä ja saanut hyvää mieltä kauniin postauksen luomisesta ja kuvien muokkauksesta. Saanut itsekin hieman inspiraatiota.

      Mut välillä itsekin kaipaan sitä, että voin kirjoittaa kaikesta mikä mieltä painaa, tai ainakin hieman syvällisemmistä aiheista. Jotenkin helpottaa, ja koko touhu tuntuu aidommalta. Päästää teitä muita hieman lähemmäs. Vaikka kyllähän se aina pelottaa kirjoittaa niin avoimesti.

      Kiitos Sonja kivasta ja pohdiskelevasta kommentista, ihanaa viikkoa sulle! <3

      Poista
  3. Todella hyvin kirjotettu teksti! Kyllä se nyt tulisi jokaisen ymmärtää, ettei bloggaaja kerro kaikkea arjestaan blogissa. Se on hassua miten jotkut voivat olettaa bloggaajan varmasti kertoneen jokaikisen henkilökohtaisen asiansa ja fiiliksensä blogissaan. Monesti blogi on kuitenkin bloggaajalle just se paikka mihin voi tulla puhumaan niistä kivoista jutuista ja levittämään muillekin sitä positiivista fiilistä. Tsemppiä sulle uuteen alkavaan viikkoon! Ja pakko vielä mainita, että tässä postauksessa on aivan ihanat kuvat, oot upea ja sun asu myös 😍

    Sara V

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kaikki ei vaan tunnu sitä ymmärtävän, vaikkei tuo anonyymin kommentti itsessään siis suoraan sanonutkaan. Se nyt oli vaan sellainen kimmoke muutenkin ajatuksia herättävään aiheeseen :)

      Mutta totta, siis blogin ulkopuolelle voi parhaimmillaan jäädä niin paljon sellaista, mistä lukijoilla ei ole tietoakaan. Bloggaaja itse päättää, kuinka lähelle haluaa lukijat päästää.

      Ja hei, kiitos kehuista! <3 Ihanaa viikon jatkoa sinnekin :)

      Poista
  4. Voi vitsi mikä viikko - onneks kaikki on jo paremmin!!
    Joo, mua ärsyttää noiden joidenkin lukijoiden asenne. Olis tosi hienoa, että nuo lukijat ymmärtäisi, että vaikka blogiin halutaan tuoda ne hyvät jutut esille - se ei tarkoita, että kaikki olisi silti aina hyvin ja kaikki päivät pelkkää hymyä. Mutta se, että halutaan kertoa niitä positiivisia juttuja, ei myöskään tarkoita että halutaan vaan hieroa sitä lukijoiden naamalle. Jos ne positiiviset jutut saa ittensä hyvällä tuulelle niin miksei jakaisi sitä muillekkin? Miksi pitäis jakaa niitä huonoja juttuja jotka saa huonolle tuulelle? :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, sanos muuta.. Onneksi on! :)

      Pitäisihän ihmisten se tajuta, oikeasti pitäisi. Et sä voi kadulla kävellessäkään odottaa että joku sun tuttu tulee kertomaan kaikki asiansa sulle, ei pelkästään niitä pikaisia (ehken hyviä) kuulumisia. Siksi mua ihmetyttää tuollainen "imelää lässytystä" kommentti. Se laittoi miettimään asioita hieman laajemmin.

      Ja oon niin samaa mieltä, että niiden positiivisten juttujen tarkoitus ei tosiaankaan ole hieroa sitä onnea päin muiden naamaa tai aiheuttaa kateutta! Hmmph. :/

      Poista
  5. Menin jotenkin ihan sanattomaksi tämän postauksen luettuani, sillä olet niin oikeassa tuon kaiken suhteen. Kenelläkään ei todellakaan ole oikeutta arvostella toisten elämää, oli kyse sitten mistä tahansa. Hymyilevän ja iloisen ulkokuorenkin alle voi mahtua pajon surua ja murhetta, ja ulkoinen olemus tai positiiviset blogitekstit eivät todellakaan kerro kaikkea mitä joku voi samanaikaisesti käydä sisällänsä läpi.. Täällä on ollut viime aikoina hyvinkin samanlaisia fiiliksiä, kun joinain päivinä tuntuu että kaikki kaatuu niskaan ja se pienikin negatiivinen kommentti syöpyy mieleen pitkäksi aikaa..:( Ihan tosi harmi että siulla oli noin rankka viikko, mutta onneksi siitä on päästy jo yli ja kaikki on nyt hyvin ♥ Haleja sinne! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Tuuli <3 Mulla on ikävä meidän höpinöitä, ja pitäisi ihan oikeasti VIIMEIN saada aikaiseksi laittaa viestiä.

      Niinpä, jokaisella on aina ne omat vaikeutensa, oli kyse sitten mistä tahansa! Ei oo reilua laittaa niitä jotenkin järjestykseen, tai arvottaa tai vertailla. Joskus voi olla vaikeaa ilman syytäkään. Ja naurettavinta ikinä on, kun esim masentuneen käsketään vain piristyä. Hieman sama juttu tässä, kun toisten vastoinkäymisiä arvostellaan. Jokaisella on varmasti ne omat kipukohtansa, joko tän hetkisessä elämässä tai menneisyydessä. Aina.

      Mä lupaan laittaa sulle viimein sitä viestiä, että vaihdetaan kunnolla kuulumisia <3 Haleja, olet rakas! <3

      Poista
  6. Kylläpä veti minutkin hetkeksi sanattomaksi tämä teksti, kirjoitit todella hyvin. Mä oon aina ollut vähän sitä mieltä että se klisee mitä moni jankkaa "bloggaajan elämä on täydellistä ja bloggaajat nimenomaan haluavat antaa niin ymmärtää että heidän elämänsä on sitä" ym on ihan suoraansanottuna pelkkää bulshittiä. Koska eikö jokaisen ihmisen TERVE JÄRKI sano että kenenkään elämä ei ole täydellistä.

    Ei sitä nyt vaan aina halua niitä paskoja asioita tuoda julki koko kansalle:D Blogi on julkinen ja silloin kannattaa miettiä mitä julkaisee. Kyllä sitä voi nimettömänä varmasti purkaa omat paskat päivänsä ja murheensa nettiin mutta ei jos kirjoittaa julkisesti, ei todellakaan ole välttämättä helppoa tai edes kannattavaa. Pitää jättää omaan arvoonsa nämä piikittelevät kommentit, ne tosiaan oikeasti jää mieleen, niiden lähettäjät eivät välttämättä edes älyä miten paljon. Mutta joo, sitähän ne haluaa.

    Harmi mitä vastoinkäymisiä sulla on ollut viime viikolla. Mahtavaa että siitä on kuitenkin taas selvitty, eikös ♥ Mullakun tuli viikonloppuna taas melkoisesti paskoja asioita eteen ja yksi oli riita oman miehen kanssa, mutta niitähän terveestä suhteesta pitääkin löytyä;) Kovasti tsemppiä ja haleja sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että herätti sinussakin ajatuksia. Se on munkin mielestä suoraan sanottuna sitä bullshittiä, koska KENENKÄÄN elämä ei vaan voi olla täydellistä. Niinkuin muutamassa aiemmassa kommentissa jo sanoinkin, jokaisella on ne omat vaikeutensa ja kipukohtansa - joko tässä hetkessä tai menneisyydessä. Siis ihan jokaisella, kenenkään elämä ei ole täydellistä. Toki jokainen vertaa niitä omia vastoinkäymisiään aiempiin kokemiinsa, ja ihmisellä joka ei ole esimerkiksi läheisen menetystä tai sairautta (tai muuta todella todella rankkaa) kokenut, pienemmätkin jutut varmasti tuntuu raskailta. Ja se on ihan okei. Jokainen kun on yksilö, eikä ihmiset aina koe niitä samanlaisia juttuja.

      Tosiaan sitä olis hyvä miettiä mitä julkisesti omalla naamalla kirjoittaa, ja mua kyllä hieman jännitti tämänkin tekstin julkaisu. Toisaalta nykyään asenne on hieman enemmän whatever, sillä haluan kuitenkin pystyä puhumaan vaikeista asioista, kenties antamaan vertaistukea jollekin ja edes hieman herätellä ajatuksia. Silloin mä oon onnistunut.

      Ja oot niin oikeessa, kyllä terveestä suhteesta riitoja löytyy eikä niitä pidä säikähtää! Laittele viestiä jos siltä tuntuu, kuuntelen mielelläni <3 Haleja uuteen viikkoon muru!! <3

      Poista
  7. Tää postaus on niin asiaa! Ei oikeasti voi koskaan tietää, mitä toinen käy läpi juuri sillä hetkellä. Hirveä viikko sulla kyllä, mutta onneks on jo asiat paremmin.<3 ihana asu muuten!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaimaseni <3 Koskaan ei pitäisi arvostella toisen vastoinkäymisiä, jokainen varmasti peilaa niitä omia ongelmiaan aiemmin elämässään kohtaamiinsa. Eikä jokainen voi mitenkään aina käydä samoja asioita läpi kuin just sinä. Kaikki ollaan erilaisia.

      Kiitos! <3

      Poista
  8. Ajatuksia herättävä postaus, kiitos. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi kommentista, mukavaa että herätti ajatuksia :)

      Poista
  9. Tää oli tosi hyvä teksti Jenni ja pisti ajattelemaan :) Tuo anonyymin kommentti on ollut todella tökerö ja törkeä. Ei se tarkoita, että elämässä kaikki hymyilee jos niistä ei jaa tänne blogiin. Ja mä henkilökohtaisesti en haluaisi edes jakaa niitä blogiin, vaan pitää ihan omana tietona! Blogi on kuitenkin julkinen paikka, joten ei lukijoiden tarvitse jokaista asiaa sun elämästä tietää jos bloggaaja ei niitä jaa. Musta oli ja on ihana lukea sun hempeily lässynlää tekstejä, koska niistä huomaa että sä olet onnellinen ♥

    Harmi kuitenkin, että sun viime viikko ollut raska mutta onneksi se on nyt ohi :) Huonotkin päivät kuuluvat kaikkie elämään ja riidat poikaystävien kanssa. Ihana kuitenkin, että nyt on kaikki hyvin ja selvisit viikosta ♥ ps. Aivan ihana asu ja kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mukava kuulla :) Niin, eihän se aivan täysin tän postauksen aihe pelkästään ollut, mutta innoitti kirjoittamaan aiheesta. Tietyn verran tietyistä ongelmista jokainen varmasti kirjottaa, tai sitten ei kirjoita. Ihan mikä hyvältä tuntuu. Multakin tulee välillä hyvin henkilökohtaista tekstiä, mutta kuitenkin ruudun tälle puolen mahtuu myös paljon paljon muuta.

      Kiitos Viivi kauniista sanoista ja kehuista, ne lämmittää mieltä <3 Ja se on totta, että kyllähän riidat ja vaikeudet kuuluu elämään! Jokaisella.

      Poista
  10. Toiset ei varmaan oikeesti ajattele mitään, ennen ku kommentoi jonnekkin blogiin. Kukapa niistä huonoista asioista aina jaksais kirjottaa ja olla aina valittamassa? Eikö se oo just ihana asia et jaksaa olla positiivinen ja tahtoo jakaa kaikkee ihanaa blogissaan<3 Sun blogin suola on se ihana ällömakeus ja kauniit kuvat, ihanat syvälliset ja sinä rakas nainen joka tunnet niin vahvasti. Tästä erityisherkkyydestä kun ollaan puhuttu, niin se on oikeasti vaan vahvuus. Aina toisinaan itekkin mietin että jotain karaistusta tarvis (:DDD), ettei aina ois pillittämässä tai rakastumassa johki uuteen harrastukseen, mut mihinkäs sitä itestään pääsee! Onneks mulla on tommonen ihana sielunsisko :')<3
    Ihanaa et asiat sielä riitojen ja kurjuuden jälkeen järjestyi, oot ollu ajatuksissa muru♥♥ miss u!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, monissa blogeissa oon kyllä nähnyt just niitä kommentteja ettei oo paljon kommentoija (useimmiten anonyymi) paljon ajatellut.

      Voi Emilia, minun ihana höpsö <3 Kyllä se oikeasti on vahvuus, vaikka välillä tuntuu helkkarinmoiselta taakalta ja karaistuminen tulisi tosiaan enemmän kuin tarpeeseen :'D Mutta toisaalta oon hyvin onnellinen siitä, että koen asiat niin vahvasti.

      Sinäkin oot ollu mun ajatuksissa, hirmuinen ikävä on <3 !

      Poista
  11. Hieno postaus, Jenni! :) Mukavaa, että päätit kirjoittaa aiheesta ja valottaa mahdollisesti joillekin lukijoille tätä, että blogissa ei tosiaan kerrota kaikkea eikä se negatiivisienkaan asioiden jakaminen ole kiva juttu pidemmällä tähtäimellä. Kukapa sellaista pahan mielen blogia jaksaisi lukeakaan omien murheidensa päälle?

    Kommentti oli kyllä tökerö, harmi että vastaavia kommentoijia löytyy ihan oikeassakin elämässä ja silloin huonoa käytöstä perustellaan "suorapuheisuudella". P*skanmarjat sanon minä, suora puheisuus ei oikeuta huonoa ja tökeröä käytöstä ketään kohtaan, se vaan kertoo asiattoman kommentoijan mielenköyhyydestä jos ei osaa itseään ilmaista loukkaamatta muita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) <3 Välillä niistä negatiivisista on oikeasti ihan puhdistavaa kirjoittaa, ja jokainen tekee sitä varmaan omien rajojensa mukaan. Ei kaikkien tarvitse niitä negatiivisia juttuja ollenkaan kirjoittaa, mikäli haluaa pitää blogin pelkästään positiivisena. Mutta varmasti lähes jokainen haluaa pitää bloginsa hyvän mielen paikkana. Paikkana, jonne on mukava tulla itsellä sekä muilla.

      Voi, oot kuule niin oikeassa. Ainahan niitä tosielämässäkin löytyy, vaikka monilla on helppo piiloutua anonymiteetin taakse juuri vaikka blogeissa. Rakentavaa palautetta saa ja pitää antaa, mutta tökeröt palautteet ja loukkaaminen on sitten asia erikseen.

      Ihanaa, että nähdään tänään! :)

      Poista
  12. Teksti osui kyllä naulan kantaan! Ihan kuin me ei oltaisi ihan tavallisia ihmisiä, joill on myös huonoja hetkiä elämässään... Niitä vaan ei halua tuoda blogiin, sillä itselleni blogi on paikka, jossa haluan jakaa vain positiivisia asioita😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä sitä kohtaa sitäkin, että moni tuntuu lukevan tekstejä tiettyjen linssien läpi, ja unohtaa ettei se ehkä ole koko totuus elämästä. Ja moni kyllä haluaakin jakaa blogiinsa pelkästään niitä positiivisia juttuja, eikä siinäkään oo mitään väärää :)

      Itse haluan myös blogin pysyvän positiivisena paikkana, jonne kaikilla on kiva tulla. Mutta toisaalta välillä oon kirjoittanut myös vaikeuksista, ihan vain koska se on mua itseäni auttanut ja koska se on ollut sitä mun elämää sillä hetkellä.

      Poista

Blog Design by Get Polished